Häpeä, elämänjano ja jooga

Häpeä tuntuu kireytenä tai poltteena poskissa, päässä, rinnassa, vatsassa, kuten Lauri Nummenmaan tunnettu kyselytutkimuskin kertoi. Supistuva, käpertyvä, ei laajeneva tunne. Prana ja hengitys jumittuvat. Pallea ja vatsakin kiristyvät, katse painuu alas ja hartiat kääntyvät eteen.

Menin askeleissa sekaisin ja melkein törmäsin vierellä pomppivaan naiseen, kun koko muu ryhmä lähti eri suuntaan kuin minä. Ai että 19-vuotiasta Kirsiä hävetti! Olin uudella tunnilla aerobiccaamassa. Kaukainen 90-luku Kaliforniassa. Ohjaaja tsemppasi nostamaan leuan pystyyn ja hymyilemään.

Vuosi 2007. Olin alkanut kirjoittaa. Omia mielenliikkeitäni, "hassuja ja outoja", edessäni Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto -opas. En kertonut kellekään, en alussa edes Jonnelle. Hävetti. En tiennyt miksi (se alkoi valjeta pikkuhiljaa).

Tunteet kehossa - häpeä

Häpeä on tullut viime aikoina aiheeksi myös joidenkin joogaterapia-asiakkaiden kanssa, kun he ovat nostaneet sen esille. Pohjimmiltaan häpeä on tarpeellinen tunne. Se estää käyttäytymästä muiden suhteen tökerösti ja varmistaa joukkoon kuulumisen. Puhutaankin nyt liiallisesta häpeästä, kelpaamattomuuden tunteesta, itsemyötätunnon esteestä. Sellaisesta joka voi esimerkiksi estää aloittamasta joogaterapian.

Kehossa häpeä tuntuu kireytenä tai poltteena poskissa, päässä, rinnassa, vatsassa, kuten Lauri Nummenmaan tunnettu kyselytutkimuskin kertoi. Supistuva, käpertyvä, ei laajeneva tunne. Prana ja hengitys jumittuvat. Pallea ja vatsa kiristyvät.

Hermosto ja häpeä

Autonomisen hermoston kannalta voi olla kyse jähmettymisestä, jolloin sympaattinen ja parasympaattinen hermosto, "kaasu ja jarru" menevät päälle yhtä aikaa. Stephen Porgesin polyvagaalisen teorian näkökulmasta sosiaalista liittymistä edistävän ventraalisen vaguksen toiminta heikkenee, ja lamaantuvan suojareaktion aiheuttava dorsaalinen vagus aktivoituu. Sitä haluaa vain käpertyä piiloon, pois katseiden ulottuvilta. Lapsuustraumoja kantavalle häpeä on kaikennielevä, terveen itsetunnon estävä seuralainen.

Joogafilosofia ja häpeä

Häpeä on joogafilosofian näkökulmasta ristiriidassa sen kanssa, mikä on ihmisen pohjimmainen olemus: puhdas, virheetön tietoisuus "sisimpämme", "sisäinen valo", "sielu", "sisäinen lapsi", mitä nimiä me nykyihmiset nyt haluammekaan sille antaa. Joogafilosofiassa se on purusha, erotuksena kehosta, mielestä ja kaikesta muusta muuttuvasta tai materiaalisesta eli prakritista.

Tunteita ei joogan näkökulmasta ole tarkoitus kieltää tai tukahduttaa. Kyse on siitä, antaako ihminen tunteiden hämärtää käsitystään todellisuudesta ja estää mielen rauhoittamista. Joogafilosofian kirjoituksista Upanishadit kuvaavat ihmisen kehomieltä viitenä kerroksena (panchamaya kosha), kuin sipulin kuorina. Yksi kerroksista on tunteiden kerros, manomaya. Tämä kerros on merkittävä psyykkisen stressin lähde. Avain tasapainoon on aistikuorman säätelyn ja tasapainoisen hengityksen oppiminen. Kaikki mitä havaitsemme ympärillämme vaatii aistien käyttämistä ja tuottaa reaktioita. Mitä enemmän aistikuormitusta, sitä enemmän reaktioita. Ja sitä vaikeampaa hiljentää mieltä. Sitä enemmän uniongelmia, stressiä, ahdistusta ja uupumista.

Keholliset menetelmät ja paraneminen

Vaikka me tiedettäisiin kaikki tämä, niin kognitiivisen prosessoinnin rinnalle tarvitaan kehollisuutta. Koska vaguksen eli kiertäjähermon viestinnästä 80 prosenttia kulkee kehosta aivoihin, vaikuttaa kehon vointi siihen, minkä tarinan mieli kertoo. Työskentely on hiljalleen tapahtuvaa, hellää. Ei pakottamista ja pelkästään järkeilyä. Se voi kestää vuosia, hiirenaskelin. Häpeä nousee esiin yhä uudestaan, mutta joka kerta heiveröisempänä.

Virtaava elämänjano on vahva voima. Voimme elää, häpeästä huolimatta.

Minulla on alkamassa talvella 2025 verkkokursseja joogafilosofiasta, joissa kohdataan kehollisilla harjoituksilla eri teemoja. Jos sinua kiinnostaa tämä lähestyminen, ilmoittele minulle niin saat early bird -alennuksen sitten kun julkaisen kurssit.
Viesti ei vielä sido sinua mihinkään.


Tulevat tapahtumat:

 
kirsi saivosalmi kirjailija jooganopettaja muotokuva.png

Kirjoittajasta

Olen Kirsi Saivosalmi, levon vallankumouksen perustaja, tietokirjailija, levon lähettiläs ja restoratiivisen joogan opettaja ja kouluttaja.

Edellinen
Edellinen

Mitä on joogaterapia? Mikä on joogatunnin ja joogaterapian ero?

Seuraava
Seuraava

Mitä on parijooga? Onko se akrojoogaa?